Vaikka moni asia on muuttunut korona-aikaan, jotkin asiat ovat pysyneet ennallaan. Esimerkiksi tuotekehityksen ja palvelukehityksen projektit ovat edenneet kevään jälkeen melkein vanhaan malliin. Etätöihin siirtyminenkään ei ole aiheuttanut isoja ongelmia kehityshankkeiden toteutukseen.

Järjestelty vuorovaikutus vaikuttaa ideointiin

Sen sijaan esimerkiksi vuorovaikutukseen korona-aika on vaikuttanut merkittävästi. Etäkokoustamisen ja pitkien puheluiden määrä on lisääntynyt hurjasti – enää ei voi hoitaa asioita ohimennen jutellessa, vaan kaikki palaverit pitää erikseen sopia.

Vaikka kehitysprojektit etenevät melko mukavasti, ovat ideoinnin ja vapaan vuorovaikutuksen puitteet hieman rapautuneet. Nämä ovat innovaatioprosessin alkupäässä merkittäviä. Korona-aika on karsinut tilanteita, joissa ideat lentelevät.

Vuorovaikutusta ja luovia keskusteluja syntyy nykyisin vasta sitten, kun sen virtuaalisesti jotenkin järjestää. Työpaikan sisäisten ja työpaikkojen välisten verkostojen ylläpitämiseen täytyy panostaa erikseen. Täytyy erikseen luoda tilanteita ja tilaisuuksia vuorovaikutukselle ja ideoinnille.

Lyhytjänteisestä pitkäjänteisyyteen ja takaisin

Innovaatiojohtajat, joiden kanssa olemme keskustelleet, ovat kertoneet hieman erilaisia viestejä innovaatiotoiminnan näkymistä tähän liittyen. Osalla innovaatiotoiminnan aikajänne ei ole juuri muuttunut, vaan liiketoimintaa kehitetään pitkäjänteisesti.

Toisilla puolestaan aikajänne on lyhentynyt – myös innovointiresurssit on kohdistettu ratkomaan lyhyemmän aikavälin ongelmia. Päätöksenteossa korostetaan silloin entistä enemmän kehitysprojektien kytkentää nykyisen liiketoiminnan varmistamiseen.

Innovaatiotoiminnan tulevaisuus – kolme hypoteesia

Entä miltä tulevaisuus näyttää? Seuraavassa esitän kolme hypoteesia, mitä koronapandemia voi aiheuttaa innovaatiotoiminnalla:

1. Koronapandemian vaikutukset yritysten innovaatiotoiminnalle näkyvät pidemmällä viiveellä kuin vaikutukset yritysten tulokseen. Ne, jotka panostavat hyvin määriteltyjen kehitysprojektien läpiviennin lisäksi innovaatioprosessin alkupäähän, pärjäävät parin vuoden aikajänteellä paremmin kuin ne, jotka fokusoivat innovaatiotoiminnan ratkomaan pelkästään välittömiä liiketoiminnan ongelmia.
2. Ne, jotka ennakoivat jo koronapandemian jälkeisen ajan asiakkuuksia ja asiakkailla olevia ongelmia tulevaisuudessa, pärjäävät parin vuoden aikajänteellä paremmin kuin ne, jotka pyrkivät ratkaisemaan asiakkaiden ongelmia vain tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.
3. Ne, jotka tietoisesti varmistavat, että innovaatioprosessin alkupäästä ja luovasta työskentelystä pidetään eksplisiittisesti huolta, tulevat koronan jälkeiseen aikaan valmiimpina kuin ne, jotka eivät innovaatioprosessin alkupäästä.

Jos näistä asioista ei pidä huolta, köyhtyy innovaatioprosessin alkupää nopeasti. Kun innovaatioprosessin alkupää köyhtyy, köyhtyy myös tuote- ja palvelukehityksen salkku, tosin pienellä viiveellä.

Maailma jatkaa muuttumista – ideoinnilla etsitään uusia suuntia

Tyypillinen kipupiste yrityksissä on resurssien niukkuus suhteessa uusien ideoiden määrään – resursseja ei vain mitenkään riitä kaikkien hyvien ideoiden toteuttamiseen. Ja hyvä niin, sillä silloin on varaa valita ideoista ja projektiaihioista vain lupaavimmat.

Toinen kipupiste, joskin usein piilevä sellainen, on ideoiden homogeenisuus. Ideoita voi olla paljon, mutta ne ovat hyvin samankaltaisia. Haetaan uusia, vähän parempia ratkaisuja samoihin asiakkaiden haasteisiin kuin aina ennenkin. Tästä tulee ongelma sitten, kun kilpailijat hoksaavat kehitellä uudenlaisia ratkaisuja uudenlaisiin asiakastarpeisiin – kilpailijat siis reagoivat muuttuneisiin tilanteisiin.

Innovaatioprosessin alkupää ei saa olla liian homogeeninen, liian fokusoitu, liian konformistinen. Ideoinnissa pitää olla rohkeutta hakea uusia suuntia ja ennakoida tulevaisuutta. Tämä ei tapahdu itsestään, vaan vaatii tietoista uudenlaisten haasteiden etsimistä ja asettamista ideoinnin ja innovoinnin lähtökohdaksi.

Kaipaatko muutosta? Ota yhteyttä, niin rakennetaan yhdessä pitkäjänteinen kehityssalkku.