Esimiehenä olet luultavasti urasi aikana nähnyt tai ehkä jopa törmännyt kehittämisen tyypillisiin kompastuskiviin: sitoutumisen ja kurinalaisuuden puutteeseen. Näitä kompastuskiviä syntyy erityisesti kahdesta syystä, ja siksi jokaisen johtajan ja esimiehen pitäisikin nyt kiinnittää niihin huomionsa.

Ensinnäkin päivittäisjohtaminen mielletään edelleen tekemisten kyttäämiseksi. Prosesseja johdetaan käskevällä tavalla ja esimies tuntee usein olevan tiimissään substanssin syvin asiantuntija. Toiseksi kehitysprojekteissa yritetään saada toteutettua liian monta muutosta samanaikaisesti, mikä uuvuttaa tekijänsä jo lähtöruudussa.

Kiinnostu, haasta, oivalluta, kysy, ohjaa

Kehittämistyössä tehtäväsi johtajana on olla kiinnostunut siitä, mitä tiimissäsi ollaan tekemässä. Tulosten saavuttamiseksi sinun kannattaa haastaa ja saada työntekijäsi oivaltamaan, mihin suuntaan seuraava askel kannattaa ottaa vallitsevissa olosuhteissa. Työntekijöitä ei saa sitoutettua sanelupolitiikalla, joten heitä ei myöskään voi ohjata tehokkaasti ylhäältä päin ja käskeä toteuttamaan muiden ideoita.

Tässä kiteytyykin johtamisessa tapahtuva murros, johon aiemmin viittasin. Työn luonteen muuttuessa asiantuntijamaiseksi, kaikkitietävien ja autoritääristen pomojen aika on ohi. Uudessa roolissa tärkeitä taitoja ovat osallistavaksi, sparraavaksi ja kysymyksillä johtavaksi valmentajaksi kehittyminen.

Johtamisessa sinun on oleellista keskittyä ratkaisujen sijaan kehittämistavan johtamiseen. Se tapahtuu erityisesti kysymysten kautta syntyvinä oivalluksina. Kun annat tiimillesi haasteen ja kysyt heiltä ”Mikä on seuraava askeleesi?”, syntyy heille tunne siitä, että he ovat tärkeitä ja heidän ajatuksillaan on merkitystä. Luo heille tunne, että he ovat menossa oikeaan suuntaan ja ohjaa heitä päivittäin ratkaisemaan haasteen esteitä. Tämä toimii takuuvarmasti kehittämisen ehtymättömänä polttoaineena.

Lähde oppimismatkalle, jonka päämäärää et tiedä

Usein kehittämisprojekteissa lähdetään liikkeelle isosti ja vauhdilla. Ähky tulee kuitenkin nopeasti, kun huomataan, että nyt tuli haukattua liian suuri pala kakkua kerralla ja resursoitu aika loppuu kesken. Innostus laantuu eikä asetettuihin tavoitteisiin päästä nopeasti. Tuloksellinen kehittäminen vaatiikin johtajilta ja esimiehiltä jatkuvasti kykyä tunnistaa ja priorisoida kehittämiskohteet alati muuttuvien asiakastarpeiden tempossa. Tarvitaan myös malttia pilkkoa ja suunnitella kehityskokeilut riittävän pieniksi suupaloiksi, jolloin niiden loppuun vieminen synnyttää valmiiksi saamisen -hengen tiimissä.

Vaikka kehitysprojektit pilkotaan pieniksi, ne eivät kuitenkaan toteudu ennalta suunnitellun lopputuleman mukaisesti. Ne ovatkin oppimismatkoja, joiden aikana ratkaistavat asiat saattavat vaihtua. Tiedän kokemuksesta, että matkalla vastaan tulee aina odottamattomia muuttujia. Vaikka haastetta olisi alussa pohdittu juurta jaksaen, niin oppimismatkalla havaittujen esteiden kautta olemme vasta ymmärtäneet, minkä asioiden ratkaisemiseen on todella kannattanut keskittyä päästäksemme tavoitteeseemme.

Muutosvalmiuden lisäksi tarvitset oppimismatkalle mukaan ketteryyttä. Kun vielä yhdistät valmentavan johtamisen pieniksi pilkottuihin kehittämishankkeisiin, voit koko matkan ajan keskittyä ohjaamaan tiimiäsi kohdistamalla kysymyksesi oikeisiin asioihin ja reagoida ketterästi päivittäin vastaan tuleviin haasteisiin.

Murros kohti valmentavaa johtamistapaa sekä kyky kehittää pieniä kokonaisuuksia kerrallaan ovat askelmerkkejä, joiden mukana organisaation kannattaa 2020-luvulla kulkea. Ne ovat myös polku nopeisiin tuloksiin, joista syntyy oppivan organisaation itseään ruokkiva onnistumisen kierre.

Blogitekstin on kirjoittanut Innotiimi-ICG:n entinen konsultti Ari Väisänen.